Lauttamatka Malmöstä Travemündeen oli ok, mutta siitä ihmeellinen, että koko laivalla ei ollut tarjolla minkäänlaista nettiyhteyttä. Pientä päivitystä tarvitaan, sanoisin. Lautta oli perillä 8:30 ja melko vikkelästi saapumisen jälkeen ajelin jo kohti Hampuria. Alkumatkasta google-kartta eksytti minut kolme kertaa keskelle Travemünden metsäpolkuja umpikujineen ja vietin varmaan tunnin ylimääräistä etsiessäni tietä. Viimeistä kertaa metsän keskelle ajettuani kaipaisin avukseni Studio Julmahuvin saksalaisia dekkaripoliiseja Dieteriä ja Berneriä teemalla ”Wo ist JP Lahti?”.*
Lopulta kuitenkin pääsin eteenpäin ja matka kulki Lyypekkiin välillä jokivartta pitkin. Kun puhelin ei enää löytänyt kenttää ja huomasin, että pumppukin oli lähtenyt ilmeisesti Nyköpingin telinevarkaiden matkaan, ajattelin että oli varmaan hyvä päivittää ajo- ja varasuunnistuskalustoa mahdollisimman nopeasti. Reissun aikana pyörän jalkakin oli mennyt poikki, joten polkupyöräkaupan löytäminen voisi olla maanantaina ykkösasia. Lopulta Hampuri alkoi jo näkyä tiekylteissä, jolloin ajattelin että sieltä varmaan kaikki tarvittavat kamat löytyvät. Tänään oli sunnuntai, joten maanantainkin voisi viettää lepäillen ja fillaria fiksaillen jokivarren kaupungissa. Vaatevarastokin kaipasi pesua.
Ennen Hampuriin saapumista vastaan tuli jos jonkinlaista maisemaa, ajoneuvoa ja vastaantulijaa. Yhdestä semmoisesta tässä kuva.
Saavuin hotellille ajoissa, käytännössä ajoin läpi lähiöt suoraan Hampurin keskustaan – koko matkan pyöräteitä. Oli pakko kysyä hotelissa olisiko heillä vapaana ”Die Kühe”-henkeen huonetta numero 222. Valitettavasti kakkoskerroksessa oli huoneita vain 219, joten jouduin tyytymään toiseen vaihtoehtoon. Huonenumeroon liittyvästä pienestä pettymyksestä huolimatta hotellin valinta oli hyvä, sillä sen vieressä on sadan metrin päässä fillariliike ja pyörän sai suojaan autotalliin. Sisäistettyäni itseni kävin suihkussa, pesin pyykit ja jonkin aikaa lepäiltyäni päätin lähteä syömään. Googlekartoitin ravintolatilanteen ja päädyin noin kilometrin päähän Reeperbahnille KFC:hen syömään kuorrutettuja tipunpalasia. Kadulla oli kovasti tyrkyllä toisenlaisiakin tipuja, mutta kilttinä poikana tulin hotellille kirjoittamaan näitä juttuja ja juomaan kioskilta ostamiani voimaannuttavia blogioluita (á 1€). Kerroksen käytävällä haisi rööki, mutta ei häiritsevästi. Huomasin tuhkakupin savuttomassa huoneessani, mutta myös äärimmäisen hyvä tuuletuksen. Tämän kaiken keskellä mietin kannattaisikohan Suomessakin ottaa käyttöön tämmöinen saksalainen liberalismi. Vapaus valita on myös vapautta olla valitsematta, jos joku asia ei itseään tai omaa arvoyhteisöä kiinnosta. Näissä tunnelmissa Zimmer 208 painuu pehkuihin.
Reitti: Travemünde – Lyypekki – Hampuri 95 km
* Dieterin ja Bernerin Julmahuvi-jaksoja voi katsella Youtubessa esim. http://m.youtube.com/watch?v=K5d7BfjE3Hc
