Kaamasesta matka jatkui päivätavoitteena Saariselkä. Heti alussa vastaan lasketteli alamäkeä toinen retkipyöräilijä, joka pysähtyi kyselemään reittiä Nordkappiin.
Venäläinen kaveri oli polkenut Moskovasta Turkkiin ja tullut siitä ylös Itä-Euroopan maita pitkin, saapuen Helsinkiin lautalla. Nordkappista hänellä oli tarkoitus polkea sitten kotiin Venäjälle. Kaverin kanssa jutellessa tuli mieleen, että kauas on pitkä matka.
Kun on kuullut Lapin luonnosta ja eläimistä niin kuvittelee, että matkalla törmää karhuihin ja porolaumoihin puhumattakaan hyttysistä. Kun koko matkalla ei ollut ensimmäisen 150 kilometrin aikana kohdannut kuin kolme hyttystä eikä yhtään muuta elikkoa, alkaa epäillä kertomuksia villistä pohjolasta. Sitten tiellä oli yhtä-äkkiä kolme poroa, joista setämiehen oloinen pääjehu pysähtyi keskelle tietä ja alkoi tuijottaa silmiin. Pysähdyin ja kaivoin kameran takalaukusta. Autoja tiellä ei paljon kulkenut, mutta herra Poron pokeri petti yhden tullessa, vaikka tarjolla oli tilaisuus tiukkailmeiseen muotokuvapotrettiin.
Ivalon ja Saariselän välisellä osuudella jouduin pysähtymään kuuntelemaan etäluentoa pariksi tunniksi. Asettelin ajotakin kankaalle ja makuupussin pään alle. Avasin yhteyden puhelimen 3G:n kautta ja avasin iPadin kuulokkeet korvillani. Eipä olisi voinut paremmin teknisesti toimia. Luentosalia pylvästivät honkapuut ja valaistuksesta vastasi kirkas kesäaurinko. Lämmitystä ei tarvittu.
—
Reitti: Kaamanen – Inari – Ivalo – Saariselkä (98 km)
