Dijonissa vietetty juhannus päättyi lauantaiaamuna kello kahdeksan tienoilla. Ilma oli lämmin ja taivas kirkkaan sininen, muutamalla laulun mukaisella lampaalla varustettuna. Lähtöpaikkani sijaitsi muutaman kilometrin Dijonin ydinkeskustasta, joten näin myös kaupungin tärkeimmät paikat ensi kertaa. Dijoniin voisi tulla toistekin, kaupunki näytti kauniilta polkiessani sen läpi aamuisessa hiljaisuudessa. Ranskalaiset muuten tuntuvat olevan enemmän iltavirkkua kansaa, hotellin aamupalalla ei oikein näkynyt ketään ja kaupungin natiivit näyttivät unisilta puotien avaustouhuissaan.
Dijonista eteenpäin matka jatkui, yllätys yllätys, taas vesireitin kyljessä. Saōne-joki virtaa täältä aina Lyoniin asti. Matkalla Máconiin vastaan tuli upeita joenvarsinäkymiä, kyliä, peltoja ja hyvin vähän perusajotien piennarpolkemista. Reittiä oli mukava kulkea alusta asti.
Pysähdyin napostelemaan retkieväitä joenvarren jahtisataman likeiselle penkille, kun vastaani polki pariskunta. Tervehdin heitä opittuun tapaan ”Bonjour” ja kun vastaus oli ”Hello”, syntyi jonkin aikaa kestänyt, mukava keskustelu retkipyöräilyjutuista. Uudesta-Seelannista kotoisin oleva pariskunta oli kolmannella, useamman kuukauden kestävällä, Euroopan kiertueellaan. Tällä kertaan he olivat matkalla Nizzasta pohjoiseen. He olivat aiemmin polkeneet esimerkiksi Amsterdamista Roomaan. Tähän matkaan liittyi näin antinousupyöräilijänä aina niin mukavalta kuulostava Alppien ylitys. He tosin olivat tehneet sen kahteen kertaan: kylässä ystävällinen ihminen oli neuvonut heille karttojen ulkopuolisen maastopyöräpolun, jonka jälkeen piti kääntyä oikealla ja lasketella alas hiukan vilkkaammin liikennöityä autotietä. Tiekyltit olivat kuitenkin nousun jälkeen ohjanneet vasemmalle ja koska ilmeisesti Uudessa-Seelannissakin uskotaan virallista totuutta enemmän, he olivat kääntyneet vasemmalle ja lasketelleet takaisin lähtöpaikkaansa.
Juttelutuokion jälkeen jatkoimme matkaamme omiin suuntiimme. Mietin kuinka pariskunta kertoi käyttävänsä karttaa, gps:ää ja tiekylttejä suunnistukseen. Kuulemma kaikki voivat osoittaa eri suuntaan, josta seuraa varmaan mielenkiintoisia parikeskusteluja. Itse seuraan Google Maps- karttasovelluksen pyöräilyvaihtoehdon ns. sinistä linjaa. Pääosin näin toimiessa menee hyvin, välillä manailen kinttupolkujen tasoa. Jos haluaa olla teknologiariippumaton, katsoo suunnan auringosta ja seuraa esimerkiksi jokilinjoja. Yksi vaihtoehto karjantuntijoille voisi olla myös seurata eri nautarotuja. Mielestäni niidenkin pohjalta voisi suunnistaa. Niistä eivät viralliset tiekartat kerro. Minusta alla olevista ilmeistä ammattimies tai -nainen saattaa päätellä, että ollaan melko lähellä Máconia.
Reitti: Dijon – Mácon (125 km)
