Jos joku asia on luonnehtinut viime päiviä, niin se on harmaa ja sateinen sää. Ulkolämpötilat ovat olleet hiukan yli 10 asteen ja vettä on tullut niskaan enemmän tai paljon enemmän. Jos kuitenkin yrittää katsoa asiaa aurinkoisin mielin, niin juuri tähän hetkeen sattui oivallinen kohta, jossa varsinaista pyöräilyä on niukalti, koska pääosa matkasta kohti Pohjois-Irlannin Belfastia taittui lautalla sisätiloissa. Ylitin Mersey-joen toisen kerran, sillä Belfastin lautta lähti Liverpoolista niin sanotusti toispuolt jokkee. Sateisessa Liverpoolissa paikallispatsastelijat sanoivat ”hello” ja minä ”goodbye”.
Lauttamatka oli kahdeksan tunnin mittainen. Ohitin Mansaaret, jotka päätin jättää pois ohjelmasta sääsyistä. Ajattelin olevani pari päivää Belfastissa, eikä näin ollen koko aika menisi säätämiseen ja lauttojen vaihtoon. Mansaaret on kuitenkin nähty, noin niin kuin horisontissa.
Perillä Belfastissa yllättäen satoi. Ajoin läpi kaupungin majoitukseen, matkalle sattui kaikenlaista nähtävää kaupungintalosta viisaan lohen patsaaseen.
Majoituspaikkaan saavuttuani olin hiukan ihmeissäni, sillä vastassa oli kokonainen talo käyttööni. Luulin varanneeni vain huoneen. Mutta kävihän tämä näinkin. Talossa oli pyykkikone ja muut fasiliteetit. Ei kun kamat koneeseen, pikaohjelma käyntiin, suihkuun, pyykit narulle ja kaupunkia katsomaan. Ensimmäisenä halusin käydä Belfastin vanhimmassa pubissa Kelly´s Cellarissa, jossa paikallisten arvostamaa juoma- ja ravitsemustoimintaa oli harjoitettu vuodesta 1720. Menosta päätellen muutama alkuperäisasiakaskin oli paikalla.
Oluttuopposen jälkeen päätin katsastaa Europa -hotellin cocktailbaarin. Europa -hotelli on siitä kuuluisa, että siellä on tehty enemmän pommi-iskuja kuin missään muussa hotellissa maailmassa. Niitä on tehty hotellin historian aikana yhteensä 33 kappaletta. Nyt reilut 20 vuotta Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen jälkeen on ollut turvallisempaa. Tilasin tietysti Espresso Martinin, rauhanneuvottelija, valtioneuvos Harri Hermanni Holkerin muistoksi. ”Minä juon nyt kahvia”, tuumin sitä siemaillessani ja samalla toivoin, että tämä Brexit -asia ei räjäytä tuolia alta missään vaiheessa.
Koska olen Irlannin-saarella suuntasin seuraavaksi musiikkia kuuntelemaan. Meininki oli hyvä ja musapubeja paljon, mutta ei siitä tässä sen enempää.
Heräsin aamulla huomatakseni ettei satanut. Ei paistanut aurinkokaan, mutta ei ainakaan satanut. Pienestä se on ihmisen onnellisuus kiinni. Kiertelin kaupungilla katselemassa ja eloa ihmettelemässä. Kävin syömässä ja varasin huomiseksi lauttamatkan kohti Cairnryania Skotlannissa. Tarkoitus olisi polkea perille saavuttuani vielä jonkin sopiva reitti pitkin Skotlannin länsirannikkoa. Ajatus on myös tarvittaessa jatkaa loppumatka junalla Glasgowin, sillä sinne olisi hyvä ehtiä ennen yömyöhää. Sääennusteen mukaan voi ehkä sataa.
Liverpool – Belfast (lautta n. 280 km + 10 km pyöräilyä)
