Bastogne jäi taakse aamuseitsemältä. Kaupunki oli mukava ja paikalliset palvelut olivat melko hyvin tarjolla sunnuntainkin, ainakin sain tehtyä retkieväät. Belgian eteläosissa alkoi jo huomata sen, että hyvin harvat ihmiset puhuvat englantia. Ainakin vastaus kysymykseen on aina ei, vaikka kieltä vähän osattaisiinkin. Kysymällä ranskaksi puhutko suomea saa kuitenkin ihan hyvää palvelua, oman sanakirjaranskan ja vastapuolen yllättäen ilmaantuneen muun kielitaidon yhdistelmällä. Pyöräilykin on täällä ihan tiekylteissä, joten hyvin menee vaikkei välillä ihan kaikkea ymmärräkään.
Päivän reitti oli helpompi kuin lauantaina. Mäkiä oli nytkin, mutta enemmän laskuosuuksia. Parhaimmillaan laskettelin yhtäjaksoisesti useita kilometrejä, joita kertyi päivän aikana hiukan enemmän kuin tasaisen tahdin taulukolla tarvitsee. Tämän tein siksi, että haluan muutaman lyhyemmän etapin lähipäiville, kun nousua tulee enemmän. Maasto on yleisesti sellaista (loivahko) mäkistä maalaismaisemaa. Ranskan rajakyltit tulivat vastaan noin puolivälissä päivämatkaa.
Jossakin kohtaa Ranskan puolella Google-kartta teki taas pyöräilijälle tepposet ja ajelin useita kilometrejä ilmeisesti Kaarle Suuren aikaisilla peltopoluilla, joista osalle ole kaatunut puita, osa oli täynnä nyrkin kokoisia kiviä ja terävää soraa. Onneksi on pistosuojatut renkaat. Joku voisi ottaa yhteyttä Veijo Googleen, pyytää korjaamaan nykyisen pyöräreittihaun nimen maastopyöräreittihauksi.
Selvisin matkasta kuitenkin kokonaisuudessa melko hyvin aikataulussa. Pidempiä mäkiä varten keräilin voimia taukojen kautta. Pysähdyin pienen ranskalaisen kylän kirkonportaille evässämpylälle ja limulle. Kuvasta näkee aika hyvin millaista seutua Pohjois-Ranskassa on.
Perille päästyäni Verduniin, kävin syömässä sekä kiinalaisessa (seisova pöytä) sekä myöhemmin japanilaisessa (pari sushia ja Asahi- blogiolut). Osaan näköjään vähän japaniakin. Kaikkea sitä sanakirjaranskaa puhuessa oppii.
Reitti: Bastogne, Belgia – Verdun, Ranska (117 km)
