Heräsin kukonlauluun. Olin asettanut puhelimen herätyksen kello 6.15 ja hälytysääneksi tuon lintujen kuninkaallisen aamumökääjän. Matkaan pääsin noin tuntia myöhemmin, jolloin kuljin läpi Lugon vanhan kaupungin siltoineen. Aamu oli tihkusateinen, mutta lähdön aikaan aurinkokin varoitteli tulostaan.
40 ensimmäistä kilometriä olivat vaihtelevassa maastossa enimmäkseen nousujohteiset. Viimeisen päivän tunnelmia nostattavat jo perinteeksi muodostuneet koirapartiot ja vapaana juoksentelevat yksittäiset vahtikoirat. Kyseinen selkäköyristelijä näytti pian kuvanoton jälkeen todellisen luonteensa häntää heiluttavana erikoisosaajana, kun kehuin hänen olevan erityisen vakuuttava vahtikoira, joka hämmästyttävällä tavalla osaa pelottaa tunkeilijoita.
Jälkimmäisellä puoliskolla matkantekoa maasto oli suunnaltaan laskevaa, mutta kohtasin myös joukon kilpimuurimuodostelman tehneitä arkilehmiä, joiden vankkaan marssimisprofiiliin kuului onneksi pieni väistämisaskel.
Pääsin lopulta perille, matkassa ei oikeastaan ollut mutkaa, mutta jonkin verran lopunodotusta. Saavutusmielessä ajatus 1700 kilometrin pyörälenkistä Nizzasta Santiago de Compostelaan tuntui hyvältä ja matkanteon yleismeno vapauttavalta. Jotenkin omaan mielenprofiiliini sopivampana El Caminon päätöskuvana lisään oheisen kuvan arvostamastani ylläpitämästä laitoksesta, jonkin hämäräporukan ylläpitämän katedraalin sijaan.
Noutaja Portugalista oli minua vastassa. Fillari autoon ja matkalle kohti Porton seutuja. Välillä pysähdys mustekalan, murskattujen perunoiden ja vinho verden pariin, jotta päivämatkan energiavaje saatiin poistettua. Sitten perille ystävien taloon, oli mahtavaa nähdä myös koko kaverini perhe pitkästä aikaa. Nada más, taidan mennä vähäksi aikaa pitkäkseni.
Reitti: Lugo – Santiago de Compostela 102 km
Nousua 966 m, laskua: 1168 m
