logo

Linköpingin tuolla puolen

Nyköpingin aamutaivas avautui harmaana kuin sosialidemokraattien vaalivalvojaiset. Pakkaillessani pyörää matkakuntoon huomasin, että joku paikallinen oli sosialisoinut kännykkätelineen mukaansa. Ehkä ostaminen on Nyköpingissä uusi juttu, ainakin kaupungin nimi tuntuu viittaavan siihen. No, kännykkää voi pitää etulaukussa ja gps:ää katsoa tarvittaessa, eipähän tarvitse kokoajan jäljelle olevia kilometrejä tuijotella.

Nyköpingin harmaa

Matkaan päästyäni alkoi sataa melko rankasti ja sadeviitasta huolimatta kastuin aika totaalisesti. Neljän tunnin ajon jälkeen sade alkoi hiukan hellittää ja tähyilemäni lounaspaikkakin löytyi järvimaisemasta. Koska puhun suhteellisen huonoa ruotsia ja tarjoilija puhui vähän puutteellista englantia puhuimme yhdessä täydellistä ruotsinglia: ”puna-ahventa keitetyillä perunoilla ja pullo limonaadia 85 kruunua. Jep, syön terassilla.” Sade alkoi menettää otettaan ja iltapäiväaurinko nousta.

Kahvilla tienvarressa

Viimeiset reilut 80 kilometriä matkasin läpi Norrköpingin ja Linköpingin, pääasiassa matka kulki viljapeltojen halki maanteitä ja kaupungeissa hyviä pyöräteitä. Lopussa alkoi hiukan jo hapottamaan, mutta en sentään tässä vaiheessa ottanut lentokonetta alle, vaikka semmoinenkin oli tarjolla.

Lentokonemuseo Linköpingin lähistöllä
Reitti: Nyköping – Norrjöping – Linköping – Manstorp 130 km

  1. Heikki Alanko
    Kiitokset matkatapahtumien päivityksestä,mielenkiinnolla kuulolla koska matkareitti on hyvinkin tuttu,autoillen ja viimeksi moottoripyörällä,mahdollisesti ensikesänä fillarilla toteutuu matka Norjan suuntaan,sitä ennen on itseä hiukan "kevennettävä".
  2. Janne Lahti
    Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, zemppiä! Oma paino vaikuttaa lähinnä vauhtiin. Fillarointi on siitä kivaa, että sitä voi tehdä aika tukevassakin kunnossa. Päivämatkan pituus riippuu oikeastaan nousujen määrästä. Suomi on riittävän tasainen 100 kiloisille noin kokemuksen pohjalta. Ajan, päivämatkan, seuran ym. suhteen on sitten tietysti monta vaihtoehtoa.