Shrewsburyn hotellin vieressä oli baari, jossa kävin nauttimassa muutaman illallisen jälkeen. Koska olen yksin liikkeellä ajaudun melko helposti osaksi erilaisia ryhmiä puolivahingossa. Ensimmäinen porukka johon tutustuin oli joukko nuoria miehiä Liettuasta, jotka olivat juhlimassa varsin itä-eurooppalaisella alkoholipoljennolla yhden jäsenensä läksiäisiä. Kaikki kaverit olivat samasta kylästä. Suurin osa porukasta työskenteli teurastamossa. Läksiäisiä viettävä kaveri oli aikaisemmalta historialtaan sotilas, joka oli saanut jonkinlaisen reservivelvoitteen palata takaisin asepalvelukseen. Rooliltaan hän oli tarkka-ampuja. Näytti valokuvia 10 kg pyssystä, joka oli tarkka noin kilometrin etäisyydelle. Kun kyselin harmittaako lähteä kotiin hän vastasi, että on mukavaa päästä kotiin ja kalastamaan. Elämä Briteissä teurastamon lihanleikkauslaadun tarkastajana noudattaa samaa kaavaa ja elämän sisältö puuttuu.
En lähtenyt mukaan kavereiden ”Bar hopping”-kierrokselle vaikka olin enemmän kuin tervetullut. Mukavia kavereita olivat, hommastaan huolimatta.
Liettualaisten lähdettyä minut ympäröitiin brittineitojen toimesta. Ja koska tällä reissulla on jostakin syytä ollut jos jotakin sotimiseen liittyvää kaikessa tekemisessä, niin nämä neidot sitten olivat brittisotilaitten vaimoja ja tyttöystäviä, jotka olivat kotijoukkona baarihyppelemässä. Muutaman kumppani suoritti palvelustaan Pohjois-Irlannissa, joku Skotlannissa, muiden ympäri maailmaa. Varmaan aika samanlaista elämää kuin merimiehen vaimona, paitsi että jossakin saattaa vaania tarkka-ampuja tai muu ihan vain omaa työtään tekevä vastustaja tai perusfanaatikko. Stressaavaa elämää neidoillakin, muutamalla meni aika kovaa. Mukavia tyttöjä kuitenkin.
Aamulla matka jatkui kohti Chesteriä. Sää oli alussa mukava ja tiet tasaisia. Lisäksi on pakko sanoa, että pyöräilyreitit ovat täällä melko hyviä. Ihan mielestäni Suomen, Ruotsin ja Saksan tasoa. Jos käytössä ole varsinaista pyörätietä, reitin ohjaus kulkee kuitenkin oikein mukavia pikkuteitä. Lisäksi tiet ovat hyvässä kunnossa pyöräilyyn.
Puolessa välissä matkaa satoi. Ensin satoi vettä ja sitten rakeita. Jälkimmäiset kimpoilivat kypärästä luoden äänimaailmaa virkistävän kokonaisjäätävyyden ympärille. Lopulta sade lakkasi ja aurinko kuivasi kastuneet kuteet melko nopeasti. Tekniset urheiluvarusteet ovat siinä mielessä hyviä, että kuivuvat myös nopeasti. Pysähdyin evästämään laitumen vierelle laittaen pyörän nojaamaan porttia vasten.
Siinä eväitä syödessäni kaukana laitumella olleet lehmät vähitellen lähestyivät minua, kunnes porukan rohkeimmat tulivat kyselemään kuulumisia. En ollut aiemmin tajunnutkaan ymmärtäväni lehmää. Pääosa lehmistä oli sitä mieltä, että elämällä ei ole sen suurempaa tarkoitusta ja julistautuvat eksistentialisteksi. Osa söi vain ruohoa ja piti turhanpäiväisiä keskusteluja turhanpäiväisinä. Päätin olla puhumatta molemmille porukoille liettualaisista.
Matka kulki tänään mukavasti ja saavuttuani perille Chesteriin kävin reissun yhteen sivujuonteeseen liittyen tutustumassa roomalaisen amfiteatterin raunioihin. Chester on Caerleonin ja Yorkin ohella keskeisiä roomalaistukikohtia antiikin Britanniassa. Mutta eipä siitä tällä kertaa enempää.
Shrewsbury – Chester (n.70 km)
