Uusi päivä Bathissa lähti käyntiin englantilaisella aamiaisella. Pekonia, munakokkelia, paahtoleipää ja kahvia, joista viimeisimmän tulisi tietysti olla teetä. Minulla lienee vielä käynnissä jonkinlainen transformaatioperiodi tuon teenjuonnin kanssa. Yhtään kuppia ei ole matkalla mennyt. Ehkä joku Long Island ice tea voisi toimia. Pitänee kokeilla jonakin sopivana päivänä.
Joka tapauksessa reippailin heti aamiaisen jälkeen lähihotellin pihalle, josta lähti opastettu retki kohti Stonehengeä. Tällä tavoin pääsin käymään sielläkin ilman kamojen raahaamiseen liittyvää ongelmaa. Bussikuljetus paikan päälle vei noin 50 minuuttia. Matka kulki melko mäkisissä maisemissa. Matkan varrelle osui erilaista komeaa nähtävää. Esimerkiksi linna, jonka alkuperäisen omistajasuvun villimpi vesa oli hävinnyt sen uhkapelissä. Mikäs siinä, se on niin helppo sanoa pienessä sievässä ”All in”. Seuraavana päivänä saattanee ollut vähän lammasmainen olo ja tarve käydä uhriutumassa muinaisessa kivitemppelissä.
Näillä seuduilla on muuten paljon nähtävillä Englannin historiaa. Matkalla kuulin tarinoita kelttien hautakummuista ja kukkuloihin kaiverretuista symboliveistoksista. Ensimmäiset kertoivat omistajansa tärkeydestä ja jälkimmäiset heimon voimasta, toimien pelotteena naapuriheimon pahimpia rähinäukkoja vastaan. Vierailin myös historiallisissa asuinmajoissa, joita oli rakennettu museo pihalle.
Itse museo oli varsin pieni, mutta kertoi Stonehengen tarinan usealta vuosituhannelta. Yksi syy miksi seudulla oli asukkaita jo vuosituhansia ennen ajanlaskun alkua, on seudun vähäpuisuus ja sopivuus karjankasvatukseen. Ruohokentille oli helpompi rakentaa kuin Etelä-Englannin silloisiin tiheisiin tammi- ja pyökkimetsiin. Nykyään asutusasia on kääntynyt toisin päin ja noista metsistä historian aikana rakennetut laivastot synnyttivät osaltaan brittiläisen imperiumin.
Mutta niin ne katoavat historiaan puut, imperiumit, heimot ja mahtisuvut. Siitä ei kuitenkaan kannata olla kovin huolissaan. Varsinkin jos on selkärankaa, voi kohdata ihmisten katseet pystypäin vielä 5000 vuotta syntymänsä jälkeen.
Reitti: Lepopäivä
