Valencen aamuaurinko säteili hotellin kolmannessa kerroksessa suoraan päähän. Koska pyöräliike avautuisi vasta klo 9:30, olin nukkunut ruhtinaallisen pitkään eli kello kahdeksaan. Aamupala oli hotellin kuudennessa kerroksessa. Huoneessa pyörä ja tavarat oli säädetty valmiiksi niin, että saisin nopeasti vaihdettua ulkorenkaan. Aamiaisen jälkeen lähdin protestanttisen etiikan mukaan liikkeelle täsmällisesti, ollen urheiluliikkeen edessä sen ensimmäisenä potentiaalisen avoinna olon hetkenä. Noh, asiathan eivät aina mene niin kuin Weber ajatteli, vaan sen sijaan seurasi ihmiskohtaloille tyypillinen yllätyksien sarja. Ensinäkin liikkeen sisältä huudeltiin ristikon takaa, että ”Olemme suljettu tänään”. Ihan kiva. Eikös se ranskalainen vapaapäivä ole se maanantai eikä tiistai, mietin. Esitettyäni tilanteeni ja saatuani myötätuntoa, minut ohjattiin kilometrin päähän missä piti olla auki oleva renkaita myyvä fillariliike. Noh, sepä olikin lopettanut. Fatalismi elämänfilosofiaksi? Tässäkö on ranskalaisen hengen pohjavire?
Pääosa yllämainituista ongelmista ratkesi niin, että lappuun kirjoittamieni avainsanojen ”pneu, vélo, chambre à air…” pohjalta rautatieaseman taksijonon ensimmäinen kuski kysyi minulta oikein hyvällä no-angleis-englannilla: ”Would you like to go to Decathlon Store in northern Valence?” No mitäs luulet, sanoi sisäinen ääneni ja ulkoinen tokaisi: ”Yes Sir”. Sitten ajoimme liikkeeseen, josta löytyi ulkorengas, pari uutta sisärengasta varalle, rengasraudat ja uusi paikkasarja matkoineen 25 minuutissa. Taksi odotti pihalla, ajoi hotellille ja mahdollisti matkaan lähdön kello 10.55. Rengasta en enää käynyt vaihtamaan, sillä perille piti päästä ennen iltayhdeksää. Uuden ulkorenkaan kiinnitin ilmastointiteipillä matkavarusteeksi taakse kivasti rullalle, jossa se pysyi tarpeettomana loppuun asti.
Valencesta Orangeen sujui mainiosti muutenkin, koska Mistral-tuuli käytännössä työnsi ketjupolkijaa lähes 110 kilometrin matkan kohti etelää ennen näkemättömällä vauhdilla. Tällä etapilla näin useamman ydinvoimalan, jotka hoitavat ison osa paikallisesta energiantuotannosta. Meikäläinen kulkee tuulella ja auringonkukkaöljyllä.
Orangessa aamulla päätin vaihtaa vihdoin renkaan. Homma meni muuten hyvin, mutta huomasin, että takarenkaan pinnoista oli kolme mennyt poikki. Yksi ei niin haittaa, mutta useampaan sisältyy aina riski. Otin renkaan irti ja lähdin etsimään pyöränkorjausliikettä se mukanani. Löysinkin pari liikettä, mutta niissä sanottiin suoraan, etteivät he ehdi vaihtaa pinnoja nopealla varoitusajalla. Lopulta päädyin isoon urheiluvälineliikkeeseen, josta sain itse ostettua pinnoja. Niitä asentaessa sitten huomasin, että myyjä oli valinnut liian lyhyet. Vetelin pari yhteen ilmastointiteipillä toivoen, että kestävät Nizzaan asti. Renkaanvaihdolla ja ilmastointiteipillä saa täällä Orangen hotellin takapihalla kustomoinnin tehtyä melko vikkelästi.
Reitti: Valence – Orange (107 km)
