Jokainen päivä ei ole välttämättä uusi eilinen. Kun sinua puolet nuorempi samaa sukupuolta oleva ihminen kysyy suoraan ”Would you like to fuck me hard tonight?” joutuu hieman harkitsemaan vastausta.
Meistä tuli ihan vaan kavereita. Toki mietin, että viimeaikaiset ruokavalioratkaisut ovat toimineet hyvin, kun olen näköjään tämmöinen edustava vanhempi lurjus. Kansainvälinen menestys on aina ns. cool thing, joten älkää surko ikääntymistä, yllätyksiä tapahtuu. Kohteliaisuus kannattaa myös aina, riippumatta siitä minkälaisia näkemyksiä toinen edustaa.
Sain aamulla tekstiviestin, jossa kerrottiin että pyörä on saapunut perille. Kipitin hakemaan sitä. ”Rush”-status tarkoitti sitä, että kukaan ei kiinnittänyt pyörään mitään huomiota ennen kuin kävin se itse matkalaukkulinjalta hakemassa. Kaikki meni kuitenkin putkeen, sillä ehdin junaan kohti Brightonia. Olin asemalla 30 sekuntia ennen kuin juna lähti. Mr. Laine is the sharkman.
Brighton on hieno paikka ja varsinkin hyvässä seurassa. Maarit, Ben ja Sally näyttivät minulle mahtavia pubeja ja kävimme mukavassa kalaravintolassa syömässä. Menemättä yksityiskohtiin, on reilua kertoa että tarjolla oli katkarapuja, simpukoita, lohta, turskaa ja meribassia. Tärkeintä oli kuitenkin seura ja filosofia. Ajatus siitä, että vakuutusmaksujen kautta saadaan maailmaa pelastettua oli uusi minulle. Eli esimerkiksi: ei myönnetä vakuutuksia uusille hiilivoimaloille tai tornadoille. Eli loppupeleissä homma saataisiin kuntoon investoibtipohjaisesti.
Monien mielestä kaikki suunnitelmat kuitenkin menevät enemmän tai vähemmän päin helvettiä. Ilmeisesti tätä ajatuslinjaa ylistääkseen Brightonissa järjestettiin tänään Britannian Helvetin enkelien 50-vuotisjuhlat. Miettikää tätä: Helvetin enkelit jäävät ja eurooppalaiset lähtevät. Olisiko aika etsiä uusia vanhoja ystäviä?
Eli tämmöiset paraatit tänään.
