Tutkin vapaapäivän iltana seuraavaa etappia ja päätin, että Burgosiin johtavat nousut tehdään kahdessa osassa ja lisäksi niin, että ensimmäisenä päivänä etenen vähintään 100 kilometriä. Tutkin hotellitilannetta ja löysin kylästä nimeltään Villafranca Montes de Oca hotellin, joka sopi etäisyydeltään päivän tavoitteisiin. Nousua tulisi olemaan jonkun verran ja iltapäiväksi tarjoiltiin 40% mahdollisuutta ukonilmalle. Aamulla heräsin aikaisin, mutta lähtö viivästyi hiukan sen vuoksi, ettei motellilla ollut ketään kirjaamassa minua ulos ennen kahdeksaa. Pääsin jotakuinkin tasan silloin matkaan. Ensimmäiset 30 kilometriä olivat tasaisia. Lisäksi Logroñon kaupungin läpiajo oli mukavaa kaupunkimaiseman, puistojen, siltojen ja pyöräteiden kautta.
Pysähdyin kaupungissa aamupalalla ja samalla huomasin, että matkalaturini ei lataa puhelinta syystä tai toisesta. Virtaa oli jäljellä 52% ja matkaa 80%. Tänään ei navigaatio olisi päällä koko ajan ja varsinkaan musaa ei kuunneltaisi lainkaan. Hyvä juttu oli kuitenkin se, että tällä osuudella minulla oli harvinainen etukäteiskäsitys siitä, mitä tietä pääasiassa kulkisin. Päätiet ovat nousuissa mukavampia materiaaliltaan ja linjauksiltaan, vaikkakin tylsiä ja liikennöityjä. Tänään niiden valintaan oli käytännöllinen peruste. Puhelimesta katsoisin vain osuudet, joissa mentäisiin kaupunkien ja kylien läpi.
Matkan aikana kuvaan tarttui mm. legendaarinen Veterano-härkä, jotka taitavat olla nykyään jo suojeltuja kohteita. Ehkä se Lahdenväylällä ollut Keravan Koff-tölkki olisi tarvinnut vain kansanliikkeen pessimistimoralistien pehmittämiseksi. Sen palauttamiseksi osaksi kansallista ja vähintään keravalaista identiteettiä voisi ottaa mallia täältä Espanjasta juuri tästä Veterano-härän tapauksesta.
Matkan viimeiset 80 kilometriä olivat yhtä hiukan pidempää laskua lukuun ottamatta nousua. Itse asiassa tänään taisin nousta takaisin 1000 metrin korkeuteen. Välttelin varsinaisia El Caminon jalankulkupolkuja ja ajoin pääasiassa tietä N-120. Senkin varrella oli toki simpukka-symbolein varustettuja kylttejä. Ne ovat ehkä kuitenkin enemmän niille, jotka tekevät pyhiinvaelluksensa täysperävaunurekalla.
Viimeiset kilometrit alkoivat jo hiukan tuntua reisissä, mutta olin matkan päätteeksi kovin tyytyväinen, että osa Burgosin nousuista on nyt takana. Näissä korkeuksissa hotellin terassilla on paljon mukavampi suunnitella huomista etappia, joka ei ole pelkkää ylämäkeä.
Reitti: Los Arcos – Villafranca Montes de Oca 110 km
Nousua 1168 m, laskua: 648 m
