Le Grau du Roissa huomasin, että olin unohtanut Macini laturin edelliseen hotelliin. Sain blogin kirjoitettua, mutta seuraava ei enää onnistuisikaan, ellen saisi kannettavaan virtaa. Iltapäiväetsiskelyjen pohjalta laturia ei löytynyt koko kaupungista ja kyseisen tuotevalmistajan patenttihakuisuus näytti takapuolensa. Sivuttaakseni kyseisen mielikuvan, nappailin hiukan pastissia tulevan välipäivän tunnelmissa ja selvitin lähimmän Apple Storen sijainnin. Huomenna menisin näistä maisemista Montpellieriin.
Aamulla talsin suloisissa tunnelmissa hotellin aulaan ja pyysin tilaamaan edestakaisen taksin antamaani osoitteeseen. Kahden vastaanottovirkailijan voimin minulle selitettiin jotakin lakosta ja sesongin ulkopuolisen taksiliikenteen vähyydestä. Virkailijat soittivat tai olivat soittavinaan joitakin puheluita ja eivät saaneet tietenkään ketään kiinni. Tämän jälkeen kysyin, miten saisin vuokrattua auton. Ilosanoman mukaan se ei onnistuisi muualta kuin Montpellieristä. Sitten kysyin bussiohjetta ja veijarit kävivät kirjoittamaan jotakin kosmista kahden bussin ja raitiovaunun yhdistelmää kolmella pysäkin vaihdolla. ”Ei vittu”, ajattelin ja henkilökunnan puuhatessa ohjettaan, soitin Googlen haun perusteella muutamaan paikalliseen taksinumeroon. Toisesta vastattiin. Ojensin puhelimen vastaanottoon ja pyysin selittämään tarpeeni, jotka olivat varmasti selvinneet episodin aikana. On tärkeää huomata, että olin koko ajan peräänantamattoman kohtelias. Oma-aloitteisuus yhdistettynä kosmiseen ranskalaisuuteen mahdollisti, että taksi saatiin tilattua ja hinta selväksi. Ei kun ulos odottamaan. Puolentunnin odottelun jälkeen palasin takaisin hotellin aulaan ja kysyin mistä mahtaa johtua taksin viipyminen. Vastaanoton nuori herra oli unohtanut sanoa, että sen tulemiseen menee tunti. ”Ei vittu”, ajattelin toistamiseen ja lähdin ostamaan jäätelön.
Koska tässä kirjoituksessa on kiroiltu jo muutamaan otteeseen, lopetetaan välipäivää koskeva kertomuksen osa ylärekisterin tapahtumiin. Onni oli, että taksisoitto oli tehty omasta puhelimestani. Taksikuski lähetti minulle jäätelönhakureissun aikana tekstiviestin: ”I will be 11:30, I have a problem of essence, sorry”. Miksi tämä pelasti päivän? a) ensinäkin kaveri ilmoitti koska tulee ja pahoitteli tapahtunutta, ja saatoin olla aika varma, että taksi on aidosti tulossa ja b) kaveri joka kertoo, että ”olemuksessa” on ongelma, kuulostaa Jean Paul Sartrelta. Muut kirjoitusvirheet kuuluvat mannermaiseen filosofiaan. Reissu Apple Storeen meni kuin menikin sovitusti ja oli hauska höpistä kuskin kanssa. Kiroilla kannattaa täällä vain oman päänsä sisällä ja luovuttaa ei kannata koskaan. Eksistentiaalinen tuska häviää jos malttaa odottaa, että asianosaiset saavat olemuksensa kuntoon. Olemus oli saatu kuntoon odottamalla 30 min ylimääräistä edellistä asiakasta rautatieasemalla. Näin nuo käsitteetkin aukeavat.
Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Béziersiä. Reitti kulki pitkin kanavavalleja, joilla oli minun silmääni asumiskelpoisia koteja.
Myös pitkät tasaiset hiekkarannat olivat upeita paikkoja pyöräillä. Matkaa tuli lopulta melkein 100 km ja tasaisessa maastossa matkanteko tuntui kevyeltä.
Loppuvaiheessa polut alkoivat käydä pieniksi ja pyörästä, miehestä sekä kengistä tuli melko kuraisia. Mitään pahoja ongelmia ei kuitenkaan ollut. Tästä eteenpäin matkaan alkaa tulla paljon enemmän nousuja. Matka jatkuu.
Reitti: Le Grau du Roi – Béziers 99 km
nousua 176 m, laskua: 135 m (Google maps, Sports Tracker näytti 10X lukemia)
