Aamulla ensimmäinen etappi käynnistyi mukavassa säässä ja maastossa. Reitti Nizzasta Cannesiin on käytännössä tasaista rantabulevardia koko matkalta. Ilman lämpötila oli noin 20 astetta ja hento seitinohut merituuli virkisti kivasti. Ensimmäiset 30 km olivat mitä mukavinta matkantekoa.
Cannesissa oli käynnissä filmifestareiden viimeinen päivä, mutta aamusella meno oli rauhallista eikä tähtiäkään näkynyt. Pysähdyin hetkeksi rantakahvilaan, ennen matkan ensimmäistä ylämäkiosuutta.
Liikkeelle lähdettyäni Google-kartta ehdotti taas jotakin Vilhelm Valloittajan aikaista kiertotietä, johon en viime vuoden kokemusten pohjalta lähtenyt pyörää hajoittamaan. Mietin, että googlemapsin sisällä on varmaan joku keski-ajan historiaa ja minun tietojani yhdistelevä ilkeä atk-kääpiö, joka yrittää saada minut kulkemaan muinaisia metsäreittejä. Olihan Vilhelm Valloittaja pohjanmiesten jälkeläinen kuudennessa polvessa. Tuon kuuluisan normannin esi-isä oli viikinkiseikkailija nimeltään Rollo. Nykyseikkailijan kannattaa pysyä päätiellä eli roll-on vaan.
Mietiskelyt keskeytyivät sitten 15 km yhtämittaiseen nousuun. Aurinko porotti aika ja tästä ensimmäisen ajopäivän nousuetapista sai kroppa aika konkreettista oppia tulevaan Pyreneitten ylitykseen. Aion tulevaisuudessakin ajaa lyhyemmän päivämatkan kovina nousupäivinä. Kun lopulta alamäki alkoi, ranteet kipeänä sai painaa jarrua.
Lasku Frejusiin oli muuten mahtavaa. Olin ajoissa perillä ja jouduin käymään lounaalla ennen suihkua, koska hotellin kirjautuminen onnistui vasta klo 15. Puolilitraa huippuroseeta ja paras syömäni kalakeitto maistuivat hikisenäkin.
Reitti: Nizza – Fréjus (58 km)
Nousua 927 m laskua 917 m
