Nukuin edellisen päivän ylimääräiset kilometrit pois. Kaikki vaatteet ja varusteet olivat yön aikana kuivuneet ja kaapista löytyi kaurapuurohiutaleita omia eväitä tukemaan. Söin tukevan aamiaisen ja pakkasin pyörän perinteiseen tapaan. Ilma oli tuulinen, tuuli kuitenkin oli pohjoinen. Myötäinen meno on aina helpompaa. Ensin otin suunnan Kemiin ja sieltä sitten tavoitteenani oli ajaa nelostietä myötäillen Iijoen suistolle, yhteensä noin 100 kilometriä.
Kemissä kävin täydentämässä pakolliset varaston ja ajattelin, että pysähdyn seuraavaksi Simossa lounaalle. Puolelta päivin liikkeelle lähteminen tarkoittaa käytännössä satasen tavoitteella melko suoraviivaista menoa. Heti Kemin jälkeen nelostien rinnalla kulkevalla pyörätiellä tapasin tutun hahmon, edellisenä iltana kohtaamani nuoren saksalaisen retkipyöräilijän kuivattelemassa kastuneita kamojaan ja tankkaamassa energiaa. Hänellä oli ilman kiireitä matkalla Ouluun. Ehdotin, että ajetaan yhdessä Iihin, josta on sitten hyvä jatkaa eteenpäin fiiliksen mukaan. Saksalaisesta tuli yhteistoimintamies.
Polkeminen seuraavat 70 kilometriä vetovuoroa vaihdellen teki matkasta huomattavasti helpomman kuin aikaisemmista osuuksista. Lisäksi oli hauskaa auttaa kaveria Prepaid-internetyhteyden puhelinneuvonnan kanssa, kun suomenkielisiä valintoja joutuu tekemään puhelintuen alkuun muutamia. Jokunen käytettävyysaspekti oli suunnittelussa jäänyt puolitiehen. Vastavuoroisesti kaverin huomioidessa, että olimme valinneet väärän tien, opin miten kellonajan ja auringon perusteella voi päätellä onko ajamassa oikeaan suuntaan. Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Kellonaika ja kummalla puolella pyörää varjo on riittävät suuntauksen tekemiseen. Retkeillessä sivistyy.
Reitti: Törmä – Kemi – Simo – Ii (97 km)
