Sain vaimon avustuksella tungettua retkikamat pieneen matkalaukkuun ja neito heitti minut kaupanpäälle lentokentälle. Tämän vuoden pyöräretken suunnittelua helpotti aikaisemman vuoden valmis varusteluettelo, jonka pohjalta kamat pienin viilauksin oli helppo koota matkalaukkuun. Logistiikkakuviot ovat tänä vuonna hyvässä kuosissa muutenkin. Fillari, laukut ja joukko varusteista odottaa matkanpäässä käyttövalmiina. Ystäväni Toni on huollattanut pyörän ja siihen on asennettu uudet sisä- ja ulkorenkaat. Myös perushuolto on tehty, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Itse polkijan kunto tosin on pieni arvoitus. Iberian niemimaan vuoristoiset nousuosuudet tulevat tämän arvoituksen ratkaisemaan, joten sitä en aio etukäteen murehtia.
Varsinainen startti on keskiviikkona toukokuun viimeinen päivä. Tarkoitus on viedä mies ja pyörä autolla aamulla Santiago de Compostelaan Espanjaan ja lähteä sieltä polkemaan takaisin kohti Portugalin rannikkoa. Portugalin rantaviivan loppuessa siirryn Espanjan puolelle, pyöräretken päätepisteen ollessa Gibraltar. Perillä pitäisi olla hiukan ennen juhannusta. Portugalissa eivät Google mapsin pyöräilykartat toimi, mutta viime vuonna virallisen Eurovelo-reitin tulisi olla valmis ja merkitty. Nähtäväksi jää miten se on merkitty, joskus nimittäin erilaiset merkinnät voivat olla nähtävissä ainoastaan EU-tukihakemuksessa. Tämä ennakkoluuloisuus perustuu ennen kaikkea kokemuksiini Saksan Eurovelo-merkinnöistä aikaisemmilta vuosilta. Osattaisiinkohan täällä yhteisen Eurooppamme eteläosassa hoitaa asialliset hommat paremmin kuin pohjoisissa EU-maissa? Varmuuden vuoksi mukana on myös ihan periteinen Michelin autokartta. Pitääkin tarkistaa onko siihen merkitty myös ravintolat. Suunnistusta voi tehdä myös tähtien perusteella.
Valmistautumispäivä sujui perillä Portossa mainiosti. Edellisenä iltana sain osallistua kokkaussessioon, jonka kohteena oli kolmekiloinen kananpoika. Herkullista sanoisin, salaisuutena kypsennys uunissa miedolla lämmöllä. Ruuan ja muutaman viinilasin jälkeen nukuin 10 tunnin yöunet. Tänään kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa portugalin kansallisruokaa eli turskaa, tavoitteena tehdä antipatioistani kyseistä kalalajia kohtaan murskaa. Siinä onnistuttiin erinomaisesti. Tätä kirjoitellessa kyseinen merenelävä uiskentelee vatsassani, joten tässä kylläisyyden tilassa on loistava kohta viimeistellä blogin avaus. Vielä alakertaan ottamaan alkutilannekuva fillarista ja sitten blogi auki. Huomenna on aikainen lähtö kohti Espanjaa.
