Aamulla taivas näytti harmaalta kuin Putinille toimittamatta jääneet ranskalaiset sotalaivat. Ilma oli kuitenkin suhteellisen lämmin, eikä aivan hiuksen ohutta lyhytaikaista aamutihkua lukuun ottamatta matkan aikana satanut kertaakaan. Maaston suhteen ensimmäinen kolmannes oli tasaista, jopa hieman laskuvoittoista ja sujui oman mittapuuni mukaan melko vikkelästi. Noin 40 kilometrin kohdalla ajoin sangen kumpuilevassa maastossa pieniä idyllisiä kyläteitä.
Siten alkoi kunnon nousu. Nousun loputtua päädyin tasaiseen maastoon. Ongelmana oli, että jälleen kerran aivan yllättäen tie muuttui saviseksi liejupoluksi. Siinä ei auttanut kuin pyörän taluttaminen. Jouduin myös taluttamaan osan pitkistä alamäistä, mikä hidasti matkantekoa jonkun verran. Se ei näköjään auta, että valitsee tiet joilla nimi – niillä pitää olla kirjain-numero yhdistelmä, että voi olla varma pyöräilykelpoisuudesta.
Maastoista, nousuista ja yllätyksistä johtuen päivä oli suhteellisen raskas, mutta noin kokemuspuolella positiivinen. Maisemat ja maastot vaihtelivat, aurinkokin pilkisti loppupäivästä ja matkalla sai kannustavia katseista paikallisilta asukeilta.
Loppumatkaan tuli vielä yksi noin 4 km kestänyt rajumpi nousu, mutta aivan viimeiset kilometrit pääsin laskettelemaan Saint Jean Pied de Portiin, joka on muuten se paikka mistä useimmat aloittavat 800 km kestävän kävelymatkansa pyhiinvaellustarkoituksessa Santiago de Compostelaan. Tämän vuotisen pyöräretkeni reittivalintoja tehdessäni eräs ystäväni ehdotti, että pyöräilisin reitin osana matkaani. Mikäs siinä, reitti on suosittu ja palveluja on matkanvarrella. Kuvassa näkyvien vuorten jälkeen muuten Gallia alkaa olla valloitettu. Huomenna kohti Espanjaa.
Reitti: Pau – Saint Jean Pied de Port 102 km
Nousua 676 m, laskua: 708 m
