Béziersin päivä avautui harmaana ja tihkuisena. Sinänsä pyöräilyn kannalta päivässä ei ollut mitään vikaa, eipähän ainakaan tulisi kuuma. Ilma oli pukeutumisen suhteen epäselvä, sillä valinta sadeviitan ja pelkän tuulitakin välillä ei tuonut mitään eroa kastumiseen. Tuulitakki kastui tihkusateessa ja sadeviitan alla hikoili suurin piirtein saman verran, joten nihkeys oli päivän teema. Päädyin ajamaan tuulitakki päällä. Onhan tuulipuku ilman housuja aina tyylikäs valinta.
Matka kulki pitkin pääteitä, joilla on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Hyvää on, että pääteiden pinnat ovat laadukasta asvalttia ja tielinjaukset mukavia. Huonona puolena tällä kertaa oli, että liikennettä oli suhteellisen paljon ja piennarta ei lainkaan. Ne alkuvaiheen pienet pätkät, joilta olin päätieltä sivussa tarjosivat linnoja ja viinitiloja katseltavaksi tehden reissaamisesta mukavampaa.
Viiniviljelmät käytännössä jatkuivat taas koko matkan. En lainkaan ihmettele, että Ranska on niin suuri viinintuottaja. Useat viinit tehdään täällä muuten luonnonmukaisesti. Asiasta voi olla etua, jos etsii esimerkiksi seitinohuille päiväpörinöille ekologisia perusteita.
Viimeiset kymmenen kilometriä Carcassonneen ajoin jokivartta. Senkin yhteydessä oli tiloja ja linnoja, jokilaivoja ja ratsastajia pitkin matkaa.
Saavuttuani perille ilma alkoi hiukan kirkastua. Päätin etsiä pesulan, sillä osa reissuvaatteista alkoi kaivata jo ilmavuutta. Palauttunani pesulasta takaisin hotellille alkoi tuntua jotenkin kotoisalle. Tajusin, että huoneen verhot ovat Marimekkoa, hotellin kalusteet ja lamput Eero Aarniota. Jopa uima-altaalla oli Aarnion Puppy, pienenä ja isona. Pieni on maailma, ja aika suomalaisittain cool, näin tuulipuvuntakki tuolin syrjällä kuivumassa.
