Heräsin aamulla hyvin nukkuneena sviitin lakanoiden välistä ja kömmin alakertaan aamupalalle, joka sekin oli melko mainio. Aamupalat ovat parantuneet Ranskasta lähdön jälkeen, mutta ehkä näin pohjanpoikana kaipaan vielä hiukan englantilaisen aamiaisen ominaisuuksia kuten tieteellisellä tarkkuudella valmistettua pekonia ja kananmunaa eri muodoissaan, mutta annan kokonaisuudelle neljä tähteä ja puolikuun. Päivän sääennuste: aurinkoa pilvettömältä taivaalta, lämpötila 24 – 29 astetta. Ei kun polkemaan. Maasto tulisi olemaan selkeää ja tasaista. Aluksi tie kulki pitkään kävelijöiden kanssa samaa reittiä. Jalankulkijoille oli oma polkunsa päätien varrella.
Pian tiet yhdistyivät ja olivat pinnoitteen puutteesta huolimatta suhteellisen hyviä fillarointiin. Jalanvaeltajia oli aamupäivästä liikkeellä todella paljon. Reitin eri kohdissa oli myös tarjolla erilaisia palveluja, kuten syömistä ja juomista itse polulla sekä kylissä.
Jossakin kylässä 13 kilometriä ennen Sahagunin kaupunkia matkan spirituaalinen puoli paljasti itsensä, sillä saatanallinen paarma ahdisteli alamäessä. Yritin ilmeisesti saada siltä henkeä pois vaistomaisesti oikealla alakoukulla, sillä tulin vahingossa osuneeksi puhelintelineeseen ja puhelin paiskautui katukivetykselle. Rikkihän se meni. Samalla sitten hävisi kartta ja muu navigointimahdollisuus. Hiukan myöhemmin minulle kerrottiin avuliaiden paikallisten toimesta, että lähin paikka mistä voi ostaa uuden puhelimen, on Sahagun muutaman peninkulman päässä. Poljin melko yksin täydellisessä kuivuudessa seuraten El Caminoa. Kuivuusvitsauksen hoidin naukkailemalla kolajuomia.
Sahagunissa harhailin jonkin aikaa ennen kuin löysin muka kaupungin ainoan puhelinmyymälän. Yo Mobil-nimisessä liikkeessä oli puhelinmalleja seinillä, mutta paikallinen ilmeisesti esikoisia työkseen tappava noita-akka kertoi, että ne ovat malleja, eikä hänellä eikä koko kaupungissa ole myynnissä yhtään matkapuhelinta. Lähimmät löytyvät kuulemma 70 kilometrin päästä Leonista. Vittu näitä vitsauksia ajattelin; Gracias y Adios. Poljen sitten sinne Leoniin, ainahan on tiekylttejä. Katsoin suunnan auringosta ja lähdin laskettelemaan kohti alakaupunkia. Juuri ennen kuin kaupunki loppui, huomasin nuoren naisen koiransa kanssa sulkemassa pieneltä tietokoneliikkeeltä näyttävää kauppaa. Kerroin ongelmastani, hän kertoi että he korjaavat tietokoneita ja puhelimia, mutta myytävänä ei ole kuin käytettyjä laitteita. De nada, siesta seis ja kauppa auki. Yksi sopiva puhelin oli tarjolla, mutta siinä oli vääränlainen sim-korttipaikka. Nuori neito järjesti siihen adapterin ja laittoi puhelimen toimimaan. Itse paijasin sillä aikaa spanielia. Eipä aikaakaan kun puhelin oli kiinnitetty Jeesus-teipillä vanhan puhelimen telineeseen ja matka jatkui. Enää eivät ole tuntemattomat tämän herran tiet.
Pääsin perille aikataulusta jäljessä, mutta taas yhtä kokemusta rikkaampana. Vanhan puhelimen numerot pitää vielä jostakin kaivaa, mutta uskon, että sekin jossakin vaiheessa järjestyy. En ihmettelisi yhtään, jos siihenkin tarvittaisiin pala Jeesus-teippiä.
Reitti: Fromista – Leon 112 km
Nousua 484 m, laskua: 427 m
