Casa de Lucas oli oikein rentouttava paikka levähtää. Kolme ruokalajia ja pullo viiniä 10 euroa. Lähtöä myöhästytti lähinnä viimeinen osa kokonaisuudesta. Koska oli seuraava päivämatka tulisi kuitenkin jäämään lyhyeksi, asialla ei ollut niin väliä. El Camino jatkui suoraan majoituspaikan vierestä.
Hiekkatie vaihtui pian pinnoitetuksi tieksi ja pääsin laskettelemaan aluksi usean kilometrin ajan alamäkeen. Minun oli pakko pysähtyä tänään muutaman kerran kuvaamaan paikannimiä. Seuraavaan mestaan olisin jäänyt muutamaksi päiväksi mielelläni poikamiehenä.
Loppuosaa päivämatkasta luonnehti tasainen vaihtelu ylä- ja alamäkien välillä. Sinänsä seutu oli varsin viihtyisää poljeskella. Matkalla vastaan tuli mm. roomalainen silta, jota oli hiukan kunnostettu keskiajalla.
Saman sillan vierellä oli myös heinäkorren taakse piiloutunut vartiolehmä, joka tarkkaavaisesti huolehti siitä etteivät vieraspaikkakuntalaiset turmele kulttuuriperintöä. Muuten matkan varrella, kylien läpi ajaessani, jouduin useaan otteeseen haukkuvien koirien jahtaamaksi. Pääosin nämä vahtiveijarit olivat pieniä koiria, mutta muutama saksanpaimenkoiran sukulinjaa mukanaan kantava otuskin oli mukana. Minua ei purtu ja koirat oppivat hiukan suomea, joten kaikki ok.
Matkantekoon ei tänään kulunut tuhottomasti aikaa. Olin perillä Lugossa hyvissä ajoin. Juuri ennen hotellia törmäsin toiseen pyöräilijäpatsaaseen täällä Espanjassa.
Selvittelin, että kyseessä on Don Antonia Gandoy Díaz, edesmennyt paikallinen köyhien ystävä, joka fillarilla kulki auttaen ihmisiä ympäri Lugon maita ja mantuja. Ihan hyvä ajatus fillaroida sekin.
Reitti: Fonfria – Lugo 59 km
Nousua 492 m, laskua: 1318 m
