Pakettiautoilu aamutuimaan läpi Porton ruuhkien ei suju yhtä ripeästi kuin kehä ykkösen aamujurnuttaminen – noin ajallisesti ainakaan. Pitää muistaa tämänpäiväinen kokemus marraskuun räntäsateessa. Sinänsä oli mukavaa jutella vanhan kaverin kanssa koko neljä tuntia kestänyt matka Santiago de Compostelaan. Aikataulun aiheettomasta kiristymisestä johtuen hyvästit olivat kuitenkin perille päästyä nopeat: Mercadonan valmispasteijat naamaan, pyörä pois auton takatilasta, laukut kiinni ja Adios! Tonilla oli kiire hoitamaan muottitilauksia Ranskan maalle ja minulla kiire polkemaan ensimmäistä etappia. Lähdön aikaan kello oli jo 13, sillä Portugalin ja Espanjan välinen tunnin aikaero toi kattaukseen vielä yhden tunnin lisää. Käytännössä tämä tarkoitti auringon pystysuoraan alaspäin koko matkan ajan. Vähän hirvitti.
Kaupungeista ulospääsy kestää aina hetken, mutta nopeasti vähän ankeat esikaupunkitiet on mahdollista vaihtaa maaseutumaisemiksi. Reittini oli tänään yhdistelmä niitä ja nopeampia ”N” eli ”carreteras nacionales”-teitä, joita suosittelen niille, jotka haluavat liikkua polkupyörällä nopeammin läpi Espanjan. Niillä on yleensä suhteellisen hyvät pientareet, puolikohtuullinen liikennemäärä sekä ennen kaikkea järkevähköt nousu- ja laskulinjaukset korkeuserojen suhteen. Se on nimittäin kivempaa, että ne vuoristotiet eivät nouse pystysuoraan.
Polkiessani muutamaa kyseiset periaatteet täyttävää, mutta kestoltaan kohtuuttoman pitkää nousua tänään mieleeni palasi seinäkirjoitus edelliseltä päivältä Portugalin puolelta. ”Eu moveria montahas por ti!” eli ”Siirrän vuoria vuoksesi”. No joo. Väittäisin päivän kokemuksen pohjalta, että nämä paikalliset rakastuneet ovat enemmän spraymaali- kuin maansiirtohommissa.
Perille pääsin kuitenkin ajoissa ja hotellille saavuttuani viimevuosilta tuttu rutiini käynnistyi. Se alkaa siitä että ensin pestään sukat ja päättyy siihen, että mennään hyvissä voimissa nukkumaan. Tätä blogia väännetään siinä välissä.
Reitti: Santiago de Compostela – Pontevedra 60 km
Nousua 563 m, laskua: 801 m
