Kävin aamulla ennen lähtöä Carrefourin citykaupassa ostamassa muutaman tölkin Coca Colaa ja banaaneja matkaevääksi. Täällä Ranskassa on kaikki hauskan pientä, 25 cl kokistölkit sopivat kivasti tarakkatelinelaukun sivutaskuihin. Pienen ihailussa on sitten haittapuolensa, jos esimerkiksi haluaa päivämatkan päätteeksi olutta janoonsa. Olutannokset ovat aika usein olleet noin desin kokoisia. Tästä syystä on tullut kajautettua; ”Douze bières, s’il vous plaît” eli 12 tuoppia, noin vapaasti käännettynä. Pohjolan barbaarien käyttöranskalla eli englannilla saadaan aikaiseksi helposti hienostunut keskustelu mittayksiköistä. Viihtymisytimenä on ylistää ranskalaisten keksimää SI-järjestelmää. Kaikki selviää aina lopulta, ainakin luonnontieteellissä mielessä. Puoli litraa on muuten täsmällisyydessään hienompi määrä kuin pintti, vaikka molemmat ovat hyviä pohjois-eurooppalaisia janojuomakokoja.
Mutta palataanpa päivän matkalokiin. Aamuinen reitti kulki alkuun pitkin Toulousen jokivalleja ja oli melko mukavaa. Joenviertä kulkiessa on tasaista ja monesti hyvä rauhallinen tie polkea. Keskimatkan poljin pitkälti N124 päätietä. Tie oli vilkkaasti liikennöity, ja vaikkakin suora, puuttuva piennar teki polkemisesta hiukan ahdistavaa rekkaliikenteestä johtuen. Sukkahousuhevin kuunteleminen kuulokkeiden kautta vei kuitenkin pois pahimmat kauhun tunteet. Bon Jovilla oli alkumatkasta lisäksi poljinenergisoiva vaikutus. Tien loputtua vastaan tuli myös idylinen kukkaiskylä.
Viimeisen 30 kilometrin osuudelle päätin valita hiukan pidemmän reitin paikallisteitä pitkin. Päätös oli muuten hyvä, mutta jälleen kerran reittiin osui yksi noin kilometrin loikkaus olematonta tietä pitkin. Suoalueen ja mutaisen metrin korkeudelle ruohoittuneen härkätien ylitys piti tehdä käytännössä taluttamalla.
Loppumatkan aikana paljastui myös hiukan tulevaa todellisuutta nousujen ja laskujen suhteen. Etenin välillä kumpuilevassa maastossa kävelyvauhtia ja välillä menin alamäkeä 45 km tunnissa. Kokonaisuudessaan päivämatkojen nousut ja laskut tulevat vielä tuplaantumaan tämänkertaista vielä täällä Ranskan puolella. Vietän Auchissa yhden lepopäivän mietiskellen loppumatkan strategioita. Kartografian sisällöillä saattaa olla vaikutusta myös reisilihasten tilaan. Hyvä ruoka ja un petit vin rouge Les Boiseries Saint-Èmillion 2012 ja tuleva lepopäivä toivat toki lohtua. Elän mielenkiintoisia aikoja. Kohta lähdetään uuteen ennen näkemättömään nousuun. Pienet sille.
Reitti: Toulouse – Auch 89 km
Nousua 491 m, laskua: 500 m (alkoi jo vähän tuntua)
