logo

Perillä

Viimeinen matkapäivä lähti liikkeelle aamiaisen jälkeen. Sää oli  hiukan pilvinen, mutta valoisa. Neljäs polkemispäivä putkeen on tietysti lähtökohtaisesti raskain, mutta koko pyöräretken määränpään lähestyessä motivaatio oli huipussaan. Aivan alkumatkasta pyörätiellä tuli vastaan rennonoloisia kavereita, joita ei ihan hirveästi huvittanut siirtyä pyörän tieltä sivuun, ja joista osa hollantilaiseen tapaan tykkäsi ruohosta.

Hollantilaisia lampaita

Rullailtuani noin puolitoista tuntia taivas alkoi näyttää harmaalta ja pian alkoi sataa. Sateen alettua mieleni aktivoitui  niin, että ajattelin puhelimen paikannusohjelman olevan varmaan väärässä, se kun ei huomaa niin sanottuja nopeampia reittejä. Tämä järkeily toi matkaani 10 lisäkilometriä, ajatusvirhe koski kanavien olemassaoloa ja niiden vaikutusta etenemiseen. Tosimies olisi tietysti ottanut pyörän selkään ja uinut yli. Hollannissa jopa pyöräillessä voi joutua odottamaan liikennevaloissa, että laiva kulkee ensin oikealta ohi.

Nostosilta matkalla Amsterdamiin

40 km kohdalla alkoi melko voimakas vastatuuli ja sade, lopulta tihkusta alkanut sade yltyi ukkosmyrskyksi. Päivä tarjosi loistavan mahdollisuuden tarkastella sateen eri tyyppejä ja niiden vaikutusta mielenmaisemaan. Uskoisin, että sateen filosofiselle luokittelulle olisi tilausta perinteisen luonnontieteellisten määrittelyjen ohella. Emotionaalisesti miellyttävin on virkistävän aurinkoinen, lähes huomaamaton ilmankostuttajasade ja asteikon jossakin kohdassa on pallit jäädyttävä paskapiiskasade, noin niin kuin esimerkkinä. Arvokkaat mietiskelyni keskeytyivät noin 60 kilometrin kohdalla, jolloin katkesi takavaihtajan vaijeri. Jouduin ajamaan loppumatkan yhdellä vaihteella. Paras päivä muuten tuolle vastoinkäymiselle, eipä enää tarvinnut säästellä voimia. Jotta en loisi itsestäni vääristynyttä kuvaa vaihteettomalla pyörällä Alppeja ylittivänä teräspakarana, paikannusohjelman  ilmoittamat korkeuserot välille Zwolle – Amsterdam olivat noin 13 metriä yli 100 km matkalta. Käytännössä siis poljin maksimissaan 7 metriä merenpinnan yläpuolella ja minimissään 6 metriä merenpinnan alapuolella! Toki Amsterdamiin saavuttuani ja yhdella vaihteella ajaessani jatkuvat rautateiden, maanteiden, kanavien, liittymien ynnä muiden, ylikulkusillat toivat pientä intervallia matkan loppuun, mutta niistä selvittiin. Suunnistuslaitteiden kanssa ei ollut tänään edellisten päivien ongelmia, vaan saavuin määränpäähän hyvissä ajoin. Pub ja pötkötys tuntuivat hyvältä päätökseltä poljetulle matkalle. Ja mikäs täällä Amsterdamissa pötkötellessä.

Unipaikka perillä Amsterdamissa

PS. Teen jonkinlaisen koostekirjoituksen paluumatkalla sunnuntaina lentokoneessa – kiitokset kaikille blogia seuranneille kannustuksesta ja huomioista!

Reitti: Zwolle – Amsterdam n. 110 km (sisältää noin 10 km itse aiheutettuja harhailuja)

  1. Eeva
    Hyvä, hyvä Janne! Meinaatko polkea vielä lentokentälle vai mennä julkisilla? Isossa kaupungissa siinäkin on omat haasteensa. Meillä meinas jo epätoivo hiipiä pintaan, kun seisottiin tunti ruuhkassa paikallaan n. 10 kilometrin päässä Schipholista. Polkupyörällä oltais edetty paremmin!
  2. Janne Lahti
    Taksi olisi tarkoitus ottaa, lähinnä sen vuoksi että vaihteet on vähissä.

Kommentoi

captcha *