Tänä aamuna oli ensimmäisenä mielessä eilinen tuuli, mutta pelko oli turha. Mistral puhalteli, mutta navakkuus oli kadonnut ja sillä ei lopulta ollut mitään merkitystä päivän polkemiseen. Matka alkoi noin 4 km jyrkällä ylämäellä, mutta sen jälkeen oli laskeva linja koko loppumatkan. Päätin melko alussa poistua DN7:n varsin liikennöidyltä päätieltä, mikä oli tällä kertaa onnistunut arvaus. Matkanteko oli aika maittavaa maaseutumeininkiä hevostalleineen ja viinitiloineen. Jälkimmäisten ollessa hallitsevassa roolissa. Hevoset tuppasivat karttamaan kameraa, lieneekö rötöksiä niiden omatunnolla.
Päivän retken loppupuolella vastaan tuli melko komea roomalainen vesijohto. Täytyy sanoa, että hämmästyttävän hyvin putkihommia tehtiin 2000 vuotta sitten. Vieläkin on komiasti pystyssä, eikä remonttikaan näyttänyt olevan käynnissä.
Hotellit olivat Salon de provancen lähiseudulla hiukan kortilla. Meri, viinitarhat ja kaunis loppukevään aurinko lienee saanut ihmiset liikkeelle.
Tänään oli aika rento päivä polkea, laskua oli tuplasti enemmän kuin nousua ja tuulikaan ei haitannut. Jos hotellitilanne olisi ollut parempi, lisäkilometrikään eivät olisi tänään tuntuneet pahalta.
Reitti: Saint Maximin – Istres 96 km
Nousua n. 300 m Laskua n. 600 (otettu Googlemapsin reittikartasta, Sport Tracker näytti enemmän molempia)
