Tieto on klassisen määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Luulopuolella ollaan silloin kun hyvät perustelut ovat kaukana jossakin, tosiasian tila näyttää erilaiselta kuin pitäisi tai oma usko asian todenperäisyyteen horjuu. Leonissa söin illallisen varsin myöhään, koska ajattelin, että aamulla ei ole mikään kiire lähteä. Nopea vilkaisu Googlemapsin karttagrafiikkaan kertoi, että matka tulisi olemaan tasaista ja lopussa pääasiassa laskua. Jälkiviisaana sivuhuomatuksena tuohon Platonin klassiseen tiedonmääritelmään: olisi ehkä kannattanut tarkistaa mittakaava, noin niin kuin hyvien perustelujen näkökulmasta. Aamulla matka kuitenkin alkoi nähtävyysajeluna läpi Leonin kaupungin. Komiat oli katedraalit.
Noin viisi kilometriä poljettuani päädyin kuoppaiselle ja kumpuiselle maaseututielle. Ihmettelin missä se tasaisuus oli. Ylös alas, ylös alas. Matka kulki madellen sotilaslentokentän aitojen kyljessä. Mietin saanko kommandot kimppuuni.
Kun vihdoin pääsin päätielle, pyöräily jatkui hyvin kumpuilevassa maastossa lähes koko matkan. Lopulta ns. tasaiseen osuuteen meni aikaa moninkertaisesti kuin mitä olin kuvitellut. Korkeuserothan näyttävät pieneltä, jos mittakaava muuttuu. Tänään oli oikeasti vuoristopäivä, nousua pystysuoraan lähes kilometri ja laskua vähän päälle saman verran. Jos ei tarkista lukuja ja katsoo vain käyriä, voi tulla yllätyksiä. Joka tapauksessa pilvisyys toi lohtua matelevaan menoon. Eipähän ollut hirvittävän kuuma.
Päivän matkanteon päätteeksi reittiin toki kuului noin 14 kilometriä pitkä jyrkkä laskuosuus. Matkalla oli kaksi tunnelia, jotka ovat noin pyöräilymielessä aika järkyttäviä paikkoja. Onneksi muuta liikennettä oli vähän. Toisen noin kilometrin pituisen kapean tunnelin aikana mietin tilannetta, jossa molemmista suunnista tulisi hiukan huonon hämäränäön omaava krapulainen rekkakuski pientä ylinopeutta. Kammet pyörivät maksimivaihteella aika kovaa, jotta pääsin mahdollisimman nopeasti tunnelista pois. Tienvieren rotkot tarjosivat myös mielikuvitukselle erilaisia mahdollisuuksia. Viimeiset kilometrit olivat onneksi laskuvoittoista, noin perillepääsyn näkökulmasta ajateltuna.
Saavuin Ponferradaan, joskin huomattavasti raskaamman retken kautta kuin aamulla kuvittelin. Silittäessäni ainoaa matkakauluspaitaani lepopäivän ravintoiltaa varten aloin myös uskoa saapuneeni perille. Tosiaan, täällä baarissa istuessani ja tätä kirjoittaessani faktat todistavat asian. Ehkä tämä päivä oli eräänlainen kunnianosoitus huonosti perusteluille väärille luuloille.
Reitti: Leon – Ponferrada 106 km
Nousua 876 m, laskua: 1200 m
