Nyköpingin aamutaivas avautui harmaana kuin sosialidemokraattien vaalivalvojaiset. Pakkaillessani pyörää matkakuntoon huomasin, että joku paikallinen oli sosialisoinut kännykkätelineen mukaansa. Ehkä ostaminen on Nyköpingissä uusi juttu, ainakin kaupungin nimi tuntuu viittaavan siihen. No, kännykkää voi pitää etulaukussa ja gps:ää katsoa tarvittaessa, eipähän tarvitse kokoajan jäljelle olevia kilometrejä tuijotella.
Matkaan päästyäni alkoi sataa melko rankasti ja sadeviitasta huolimatta kastuin aika totaalisesti. Neljän tunnin ajon jälkeen sade alkoi hiukan hellittää ja tähyilemäni lounaspaikkakin löytyi järvimaisemasta. Koska puhun suhteellisen huonoa ruotsia ja tarjoilija puhui vähän puutteellista englantia puhuimme yhdessä täydellistä ruotsinglia: ”puna-ahventa keitetyillä perunoilla ja pullo limonaadia 85 kruunua. Jep, syön terassilla.” Sade alkoi menettää otettaan ja iltapäiväaurinko nousta.
Viimeiset reilut 80 kilometriä matkasin läpi Norrköpingin ja Linköpingin, pääasiassa matka kulki viljapeltojen halki maanteitä ja kaupungeissa hyviä pyöräteitä. Lopussa alkoi hiukan jo hapottamaan, mutta en sentään tässä vaiheessa ottanut lentokonetta alle, vaikka semmoinenkin oli tarjolla.
Reitti: Nyköping – Norrjöping – Linköping – Manstorp 130 km
