Matkaillessa syntyy kaikenlaisia mielikuvia, jotka sekoittuvat sopivasti muuhun kokemukseen. Keskustelin Lissabonin hotellilla edellisenä iltana hollantilaisen reissaajanaisen kanssa Suomesta ja pohjoismaista. Hän oli käynyt pohjolassa kierroksella 25 vuotta sitten. Kaupungeista Suomessa, joiden nimiä hän ei enää muistanut, hänelle oli jäänyt mieleen itäeurooppalainen arkkitehtuuri, lukuisat järvet ja känniset ihmiset kaduilla. Tunnelma oli kuulemma ollut kuin Kaurismäen veljesten elokuvissa. Elämää näytti ohjaavan absurdi tuijottelu ja vähäpuheisuus, mutta myöskin jonkinmoinen humanistinen perusvire. Mietin mitkä mahtaisivat olla kyseisiä kotikontujen kaupunkeja? Tarvittaisiin varmaan jonkinlainen voodoo-navigaattori niiden selvittämiseksi näin jälkikäteen. Joku kotikaupunkiaan ajatteleva lukija varmaan tuntee juuri nyt piston sydämessään.
Lissabon oli muuten hieno paikka, minne pitää tulla uudestaan. Päätin kuitenkin lähteä mahdollisimman aikaisin heti aamupalan jälkeen kohti etelää. Päivä alkoi lauttamatkalla Lissabonista Barreiroon. Ylimääräisiä kilometrejä pyöräilymatkan seurantasovellukseen lauttamatkoista kertyi tänään noin kymmenen. En kuitenkaan vähentänyt niitä, sillä eilen ajoin samaisen matkan niin, että seuranta ei ollut päällä. Kokonaisuus ratkaisee. Tänään muutenkin taas tuo Google mapsin käyttö oli varsinaista taikatouhua. Pitkin matkaa sain reittiehdotukseksi mitä kummallisimpia erämaaosuuksia, joiden oletin olevan elektronisen noidan kehittämiä vitsauksia viattomalle matkaajalle.
Setúbalin kaupunkiin asti matka oli melko mäkistä, mutta onnistuin välttämään pahimmat Hannu ja Kerttu-kuviot reittivalintojen suhteen.
Setúbalin satamassa jouduin hetken odottamaan päivän toista lyhyempää lauttamatkaa, joka oli enteellisesti kohti paikkakuntaa nimeltä Troia. Odysseuksellahan oli myös kaikenlaisia koettelemuksia Troijan sotaretken jälkeen ennen kuin pääsi palaamaan kotiinsa perheensä luo.
Lauttamatkan jälkeen viimeinen osuus tänään oli 70 kilometriä pitkä. Siihen liittyi jälleen kaikenlaisia käärmepolkukuvioita joihin en langennut, mutta lopussa elektroninoita pääsi yllättämään. Olin tilanteessa, jossa olisi pitänyt lähteä kiertämään 30 km tai yksinkertaisesti ajaa pitkin moottoritien piennarta 10 km. Koska liikennettä oli todella vähän valitsin jälkimmäisen. Piti jättää taikausko taakse. Uusia asioita löydetään niin, että otetaan korkeitaan sakot. Muuten oli turvallista. Vasco de Gaman patsas hotellin edustalla jotenkin symboloi tämän päivän kokonaisuutta. Tänään löytyi uusi pyörätie hänen kotikaupunkiinsa.
Reitti: Lissabon – Sines 118 km
