Päivän löhöily ja virkistäytyminen tekevät retkipyöräilijälle hyvää. Seuraavana aamuna on helppo herätä aikaisin ja aloittaa matkanteko uusin voimin. Viimeinen neljän ajopäivän periodi alkoi ja ensimmäisen päivän tavoitteena oli Suolahti Äänekosken kupeessa. Matkaa sinne on Pyhäjärveltä hiukan alle 150 km. Matka on kolmanneksen pidempi kuin normaali päivätavoiteeni, mutta taas oli vaikeaa varmistua majoituksesta ennakolta. Varasin siis huoneen hotellista etukäteen, jotta majoitus varmasti löytyi. Reissun aikana olen huomannut, että monella leirintäalueella ei ole nettisivuja ja välttämättä puhelimeenkaan ei vastata.
Juuri ennen Pihtipudasta vastaan polki korealainen pyöräilijä, jolla oli kaikkien vastaantulleiden ulkomaalaisten jakama päämäärä eli Nordkapp. Kaveri oli liikkeellä 18 päivän aikataululla Helsingistä sinne, mikä vaikutti melko sopivalta tahdilta. Ainakin kaveri oli intoa täynnä.
Pihtiputaalla kaikki mummot olivat sadetta suojassa, olisi ollut kiva saada otettua valokuva yhdestä. Pysähdyin Pihtiputaalla kahvilla huoltoasemalla, mutta mummoja ei näkynyt sielläkään. Pihtiputaan mummojen pitäisi olla semmoisessa paikassa, että Matti Meikäläinenkin ne löytää. Taisi vain olla huono päivä, sillä lehmätkin kirmasivat kuvaajaa karkuun.
Viitasaaresta lähtien matkasta tuli eräänlainen intervalliharjoitus; kilometri nousua ja kilometri laskua. Sinänsä mäet eivät olleet pahoja, mutta näin pitkän päivämatkan viimeiselle 50 kilometrille en olisi niitä montaa kaivannut. Keiteleen kanavan ilmestyttyä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että selviäisin päivästä kunnialla.
Reitti: Pyhäjärvi-Pihtipudas-Viitasaari-Äänekoski-Suolahti (145 km)
