Lähdin liikkeelle vasta puolelta päivin. Alkumatkasta aurinko paistoi ja matkanteko tuntui mukavalta, vaikka edellinen päivä hiukan tuntuikin kropassa. Pysähdyin Laukaalla Keiteleen kanavan lähellä olevassa kahvilassa. Kesäpäivä oli houkutellut liikkeelle harrastajia maantiepyöräilijöistä melojiin ja ratsastajiin.
Periaatteessa koko matkan jatkui sama edellisestä päivästä tuttu, intervallityyppinen tiestö, jossa oli loivahkoa mäkeä koko matkan eli laskua ja nousua vuoron perään. Pienempiä mutkaisempia teitä oli kuitenkin mielenkiintoisempaa ajaa kuin nelostietä. Keski-Suomessa on vihreää ja kaunista, paljon järviä, maaseutumaisemia ja sen sellaista.
Suurinpiirtein Jyväskylän kohdalla alkoi olla pilvistä ja siirryttyäni nelostielle alkoi sataa. Ei auttanut kuin pukea sadevaatteet päälle ja jatkaa matkaa. Yhdistettynä viikonlopun paluuliikenteeseen ja rekkaliikenteeseen kiihtyvä sade toi matkantekoon mielenkiintoisen lisäsävyn. Vastatuulen mukana alkoi sitten päässä soida ”Huomenta Suomi”, joka soi hermoratojen siimeksessä Joutsaan asti. Pysähdyin huoltoaseman tankkauskatoksen alle tarkastamaan puhelimesta leirintäalueen sijaintia, myötätuntoinen autoilija kysäisi pitävätkö vaatteet vettä. Muutaman tunnin ne pitävät. Ehdin melko kuivana perille mökkiin.
Reitti: Suolahti-Laukaa-Jyväskylä-Toivakka-Joutsa (108 km)
