Lähtiessäni eilen Belfastista lautalla kohti Skotlantia aurinko yllättäen näyttäytyi pilviseltä taivaalta. Lauttamatka Cairnryaniin kesti reilut kaksi tuntia, jonka pääsin pyöräilemään pitkin Skotlannin alamaiden länsirannikkoa ihan mukavassa säässä. Lisäksi tuuli takaa, joten meno sujui suhteellisen kivasti. Maisemat olivat myös mukavia.
Koska lautta ei lähtenyt heti aamusta, päätin taas oikaista hieman loppumatkasta hyppäämällä junaan Girvanissa, jotta ehtisin Glasgowiin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Junailu sujuu täällä fillarin kanssa ihan mukavasti ja mahdollistaa sen, että perillä jää aikaa nähdäkin jotakin. Kävelin muutaman kilometrin hotellilta Glasgowin yliopiston ohi pihvipaikkaan nimeltä Tiffneys Steakhouse . Tilasin siellä 84 päivää kypsytetystä lihasta tehdyn pihvin, joka oli yksi parhaista pihveistä mitä olen ikinä syönyt. Ainoastaan tämä Glasgowin aksentti aiheutti väärinymmärryksen ja tilasin pihvin turhan kypsänä eli mediumina. Oma vika kun hätäpäissäni tokaisin, että ”medium is ok”, mitään ”Medium minus”-käsitettä ei ymmärretty. Joka tapauksessa illallisen jälkeen kävelin takaisin hotellille lataamaan puhelinta ja automaattinukahdin sinne, eli illallinen palveli kokonaisuutta varsin hyvin.
Herätykseen ei tarvittu säkkipillin soittoa, joten aamulla päätin, että paikan päällä pitää nähdä hiukan enemmän asioita ja ostin lipun puolen päivän kierrokselle Loch Lomondille ja Glengoynen viskitislaamoon. Näistä nestemäisistä olomuodoista ehkä jälkimmäinen on kiinnostavampi, joten muutama juttu siitä.
Kierroksen aikana pääsin tutustumaan skottilaisen viskivalmistuksen historiaan, sillä ensin tislaamon perustamista vuonna 1833 muutama sukupolvi oli ikään kuin ennakoinut tulevaa laillistamista ja hankkinut tarvittavan ammattikoulutuksen asiaan itsenäisesti opiskellen lähimetsissä. Niin se proaktiivisuus kannattaa. Uuden edellä kannattaa joskus olla. Semmoinen hauska yksityiskohta liittyi itse tislaamoon, että sen rakennukset olivat kahta puolta tietä. Itse tislaamo sijaitsi pohjoispuolella. Tie oli raja, josta Ylämaan viskien alue alkaa. Saattoivat kirjoittaa pulloihin merkinnän ”Highland”.
Pääsin tutustumaan viskinvalmistuksen kokonaisprosessiin aina maltaiden hankinnasta lopulliseen tuotteeseen. Makuun vaikuttaa melkein kaikki, mallas, maltaan kuivaukseen käytetty polttoaine, maltaan käymisastian ja tislaamolaitteiden materiaali, tynnyrien puulaji, ikä ja aikaisempi käyttö jne. Tislaamossa oli hienosti panostettu tapaan esitellä asiat esimerkein ja esittelijäin voimin. En ole mikään viskien asiantuntija, mutta käsitteet enkelten kyyneleet ja enkelten osuus tulivat turneella hyvin esiin ihan esimerkkien ja maistiaisten kautta.
Enkelten kyyneleet ovat muutama vesitippa, jotka kannattaa monien mielestä lurauttaa viskiin ennen juomista, jotta kaikki sen aromit ja öljyt tulevat parhaiten esiin. Enkelten osuus taas on viskin ikäännyttämisprosessissa syntyvä haihtumiskato. Esimerkiksi 30 vuotta vanhassa tynnyrissä voi enää olla vain 30% alkuperäisestä viskistä jäljellä. Tästä syystä vaikka viski paranee ikääntyessään, siitä menee tasaisesti aina suurempi osa enkeleille. Tästä innostuneena keksinkin tähän loppuun tämmöisen Forrest Gump-tyylisen mietelauseen, jota voi vapaasti pohdiskella jonkun tyyppisen viskin kera:
”Life is like a barrel of whisky, more you age, more you have to give it to the angels.”
Mr Barrel, 51 years of Age – Married malt
—
Belfast – Cairnryan – Glasgow (lautta n. 100 km + 45 km pyöräilyä + 45 km junalla)
