Jos menet Aljezuriin, suosittelen käymään Sabor’Arte –nimisessä tapas-paikassa. Itse söin siellä hyvän setin meriaiheisia pikkupaloja: kalmaria, mustekalaa, erilaisia simpukoita, katkarapuja sekä lisäksi vielä yhden ei-meriaiheisen vuohenjuustotarjoilun. Kokonaisuuteen kuului myös valkosipulileipää ja muuta pientä. Hyvinsyöneenä palasin takaisin hotellille, joka on jonkinlainen surffarimesta sisustuksen perusteella. Lisäksi vieraiden lautoja sekä märkäpukuja oli kuivumassa eri puolilla. Muutenkin paikassa oli suhteellisen rento meininki, yläkerran terassilla oli itsepalvelubaari, jossa sai itse ottaa juomat jääkaapista ja merkitä sitten viivan kaapinoveen. Hyvin toimi. Suomessa on vissiinsä kiista jostakin alkoholilain uudistuksesta? Voin tulla antamaan asiantuntijalausunnon.
Yöunien ja aamupalan jälkeen oli lähtö kohti seuraavaa kaupunkia. Tällä kertaan maasto otti luulot pois heti alkuun, sillä ensimmäiset 12 kilometriä olivat nousua hyvin vuoristoisessa maastossa. Noin 4 kilometriä nousta oli yli 10%:n kaltevuudella. Talutin pyörää pahimmat kohdat. Mietin, että tässä voi mennä kauan, sillä minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä koko matkan nousuprofiileista.
Keskipäivään mennessä pahimmat nousut olivat kuitenkin ohi, mutta lämpötila oli noussut 34:ään asteeseen. Maisemat olivat kuin 1960-luvun italo-westerneistä. Pyöräilyn aikana join ylin 4 litraa nestettä. Matka kuitenkin tasaantui keskellä, joten loppumatka oli helpompaa.
Kymmenisen kilometriä ennen päämäärää kohtasin eläkkeellä olevan portugalilaisen retkipyöräilijän, joka oli matkalla Lissabonista ilman suunnitelmaan kohti Espanjaa. Jotenkin kaverista tuli mieleen Pulp Fiction-elokuva, ja siinä ollut dialoginpätkä: ”I am going to walk the earth….. like (Michael) Caine in Kung-Fu”. Tietysti tuo kävely pitää mielessä muuttaa pyöräilyksi. Hauska hemmo, herätti ajatuksia siitä mitä voisi tehdä itse joskus eläkkeellä.
Huomasin heti perille päästyäni, että elonmeininki muuttui kovasti aikaisemmista kaupungeista. Albufeira on turistirysä. Tätä kirjoittaessa noin 15 hengen englantilainen semitatuoitu äijäporukka kippaa kaljaa kovaäänisesti ja hyvää vauhtia shottien tuhdittamana hotellin allasbaarissa. Ainakin osaa taitaa olla jotain Afganistanin veteraaneja. Lienee aika etsiä joku kohtalainen illallispaikka ja sen jälkeen lepäillä huomista päivää varten. Sängyssä löhöillen voi illalla katsoa vaikka Netflixiä.
Reitti: Aljezur – Albufeira 73 km
