Sevillan kaupunki näytti kymmenennen kerroksen ikkunasta hienolta yövalaistuksessa. Olin laittanut aikaisen herätyksen ja odottelin lähtöä, sillä iltapäiväksi oli luvattu täyttä auringonpaistetta ja 42 astetta. Lisäksi reitti tulisi olemaan tänään 30 kilometriä pidempi kuin olin vielä edellisenä päivänä kuvitellut. Pääsin aamulla polkemaan pyörätietä kaupungista ulos auringon noustessa.
Onneksi tutkin huolella alkuperäisen reitin Google mapsin katu- ja reittinäkymien avulla. Luulen, että Googlen luova johto oli sen tilannut Espanjan inkvisitiolta. Se sisälsi mm. ajelua tiettömien peltojen läpi, luonnonsuojelualueen käärmeisiä sorapolkuja ja mielenkiintoisen vetten päällä ajeluosuuden. Laittakaapa itse Google maps ehdottamaan pyöräilyreittiä Sevilla ja Jerezin välille ja katsokaa tulos. Varmaan jos siitä olisin selvinnyt, minut oltaisiin poltettu noitana roviolla.
Tästä johtuen vaihdoin reitin huomattavasti pidempään yhdistelmään isoja teitä, tänään N- ja A-teiden kompoon. Tiet olivat näkymiltään vähän tylsiä, mutta maasto oli hyvin tasaista pitkään.
Poljettuani noin puolimatkaan, maasto alkoi kumpuilemaan hiukan. Pellot oli jo pantu pakettiin. Ehkä toista (tai kolmatta) satoa kylvetään, kun ilmat vähän viilenee.
Lämpötila alkoi nousta puolen päivän jälkeen. Jossakin kohtaa aurinko oli niin ylhäällä, että omaa varjoa joutui etsimään. Kuuma vaihe alkoi siitä.
On kuitenkin lohdullista, että pyöräillessä on yleisesti viileämpää kuin paikallaan ollessa. Hotellin edessä heppakin polki jalkaa, vinkaten ehkä liikkeelle lähdön tärkeydestä. Tai ehkä se vain kannusti hyvään vauhdinpitoon, sillä täällä Jerezissä oli myös aikoinaan F1-kilpailuja. Viimeiseksi jääneen F1-kilpailun voittaja oli muuten vuonna 1997 Mika Häkkinen.
Loppumatkan nousut päätin jakaa kahteen osaa, sillä helteille ei näy säätiedotuksissa loppua. Huomenna on lyhyempi matka, mutta nousua pitäisi olla enemmän. Pitää yrittää jälleen päästä aikaisin liikkeelle.
Reitti: Sevilla – Jerez de la Frontera 110 km
